Nykyajan samanismi – hootta

(8.6.2018)
Pintaliitotrendikkäiden akateemikkojen ja kukkahattujen eksoottisten harrastusten joukkoon kuuluu myös standardisoitu samanismi. Ilman hoota siis. Se on vähän kuin reikihoitaja diplominsa kanssa. Kurssin käynyt, osaa pitää kädet oikeassa asennossa ja visualisoida juuri oikeaa kuviota, pukeutuu energeettisesti kevyen vaaleaan, hengetön ja huumorintajuton, ideologialtaan osa-aikaveganisti, joka ei tunnista ”elävässä ravinnossa” elämää.

Toinen yhtä syvältä oleva joukkio on edellistä sakkia kouluttavat gurut, jotka ovat ainoita oikeaoppisia perinnepellejä kopyraitteineen. Niin. Miten on mahdollista, että ”perinteiset ja ikiaikaiset” henkiset asiat yhtäkkiä saavatkin kylkeensä copyright-merkin ja business-vetoisen trendimediaa kosiskelevan yrityksen? 😮

Mitä samanismi ilman hoota sitten lyhykäisyydessään on? Synkronoidaan miitti ja tehdään eventti, vaikkapa retriitti, että voidaan reflektoida näitä traditionaalis-eeppisiä  suomimetodeita formaalisen tieteen valossa. Implementoidaan eksklusiivinen roadtrip lappiin sitä varten, koska lapissahan se samanismi asuu, tietenkin. Ja yhteismeditaatio tarkkoine rituaaleineen ilman muuta järjestetään – sillä tämä on tietenkin globaalia imponointiin pyrkimistä tämä samanismi… Ja järjestetään lehdistötilaisuus: ”kansa palaa juurilleen”. Ja luodaan säännöt, miten samanismi tieteellisesti oikein hoituu. Piisofkeik, koska samanismia ei ole ollut, jos ei siitä löydy kirjoitettua todistusaineistoa…

Voi sun perseen suti ja ziisös kraist!

Perinteisesti shamaanin (hoolla siis) oppilas on kautta Telluksen ollut ”yksityisoppilas”, joutunut palvelemaan opettajaansa pitkiä aikoja toimittaen turhalta tuntuvia ja shamanismiin liittymättömiä asioita, vetäytynyt sekä omasta tahdostaan että tahtomattaan pitkiksi ajoiksi luonnon armolle – yksinään. Shamaanin tie on nimenomaan yksinäinen ja perustuu sille, että se on hänen ikioma polkunsa ja ikioma helvettinsä – eli aivan kaikkea muuta kuin jonkun toisen yksinoikeudella standardisoimat copyright-footprints ylen kameroiden edessä.

Monet ajattelevat, että shamanismia ja shamaaneja ei enää edes ole. Tai on ehkä jossakin Volgan mutkassa. Se riippuu siitä, hyväksymmekö luonnoksi sen kaiken elävän, jota meillä on ympärillämme tässä ja nyt – on se sitten pohjoisen tunturi tai hehtaari citymetsää. On se rotukissa tai ilves. On se kerrostalon pihalla kasvava vaahtera tai lapin vaivaiskoivu. Se riippuu siitä, suostummeko kuuntelemaan, mitä torin laidalla notkuvalla naakalla on sanottavaa vai haikailemmeko vain oma-napa-gurumme mystifioimaa korppia.

Sille, miten ihmiset yleensäkin hukkaavat suhteensa luontoon tai eivät sitä koskaan edes rakenna, emme juurikaan voi mitään muuta kuin yksitellen herätellä heitä sopivissa hetkissä ja tilanteissa toivoen siitä syttyvän jotakin kipinää. Mahtipontiset luennot, seminaarit ja koulutukset luontosuhteesta ovat vain em. standardisoituja kukkahattuja varten, koska  heillä on tarve voida näyttää, että heillä on diplomi luontosuhteesta ja samanismista. He ovat toinen toistensa kopioita. Heillä on tavaramerkkileima. Heillä on akateeminen katsantokanta ja in(f/t)ernationaalinen sanasto. He ovat asiantuntijoita, jotka sulkevat itsensä todellisesta elämästä ulos niin, ettei heistä enää voisikaan tulla asian tuntijoita.

samperin_shamaanisauva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: